Yksi helposti saavutettava ja vaikuttava tapa taklata kuormitusongelmia ja lisätä yksilöiden pystyvyyden tunnetta, toimijuutta ja osallisuutta sekä yksin että yhteisönä on työnohjaus. Mielestäni työnohjaus on edelleen ”alikäytetty ja alihyödynnetty” tapa vaikuttaa työtä tekevien ihmisten vointiin, potentiaaliin ja tuloksiin.

Minut tuntevat tietävät, että pidän haasteista, enkä pelkää yllättäviäkään vaikeita tilanteita. Tämä ei tarkoita, että nauttisin vaikeuksista. Enemmänkin sen tarkoittaa, että näen vaikeat asiat ja tilanteet usein tärkeinä portteina uuden oppimiseen, kehittymiseen ja uusiin oivalluksiin. En pelkästään itselleni, vaan myös yksilölle tai ryhmälle heidän kanssaan työskennellessäni.

Työnohjaajaopintojen aikana ja valmistuttuani pidin itsestään selvänä, että kerään kirjallista palautetta työstäni, jotta voin kehittyä uudessa työssäni. Havahduin samalla siihen, että itseasiassa kukaan työnohjaaja, jonka ohjauksessa itse olen ollut vuosien varrella, ei ole pyytänyt kirjallista palautetta työstään. Pohdin mistä tämä johtuu.

Työhyvinvoinnin asiantuntijana toimiminen edellyttää sekä tietoa että ihmisten lukutaitoa. Oikeanlaisten kysymysten asettelukykyä ja olettamusten vähentämistä. Samaan aikaan tietämistä ja ei tietämisen taitoa.

Kun positiivisessa asenteessa ja positiivisessa vahvistamisessa lähdetään aidosta tarkoituksesta lisätä ja nostaa esiin hyvää itselleen ja ympärilleen, toksisessa positiivisuudessa kysymys on pikemminkin illuusion ylläpitämisestä tai huomiota vaativien epäkohtien piilottamiseen halusta. Kaikki ”positiivisuutta”, mutta kovin kaukana toisistaan.

Vaikeissa tilanteissa tai erilaisia näkemyksiä kohdatessa laaja-alaisesta asioiden ja ihmisten välisten suhteiden ymmärtämyksestä on hyötyä. On helpompi myös kohdata ihmiset yksilöinä. Tavoilla, jotka sopivat juuri hänelle. Tavoilla, jotka eivät sovi kaikille, mutta sopivat taas juuri hänelle.

Huomasin hymyileväni Sitran 2020 megatrendi- raportista, jossa tunteet oli mainittu tulevaisuuden välttämättömänä metataitona. Hymyilin, koska ajattelen, että vaikka kuinka haluaisimme järkeistää työelämää - tunteet ovat joka hetki läsnä, eikä niiden kieltäminen järkeistä mitään.

Työilmapiiri koskettaa kaikkia. Jokainen yksilö on osa sitä – haluaa tai ei. Kun on itse osallisena, voi muutoksen aikaansaaminen omin voimin voi vaikuttaa mahdottomalta. Ei ehkä tiedä mistä edes aloittaa. Onneksi on olemassa työnohjaus.

Milloin ohjaus on onnistunutta? Milloin siitä on saatu irti niitä asioita mitä tavoitellaan? Milloin se on ollut vaikuttavaa? Kuka näitä arvioi?

Voiko työnohjauksissa työskennellä tavoitteellisesti, jos ohjattavat eivät ole tietoisia siitä?

Tänään vahvistui taas ymmärrys siitä, miten valtava merkitys vuorovaikutustavoilla ja kommunikaatiolla on.

Toiset inspiroituvat yhä uudelleen ja uudelleen oppimisesta ja näkevät henkilökohtaisen kehittymisen tärkeänä osana ammattilaisena ja ihmisenä kasvamista. Toisille jatkuvat muutokset ja kehittymisen vaade tuntuu kuormittavalta, ylimääräiseltä lisältä työelämässä.

Esihenkilötyö ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii paljon tietoa ja taitoja, joita ei löydy yksistä kirjoista tai kansista, eikä välttämättä synny pelkästään kokemuksen kautta.

Johtajuuden teorioita ja tapoja opiskellessa olen pohtinut paljon sitä, miten valtavasti johtajuuteen liittyviä asioita on tutkittu ja näistä tutkimuksista saatu selville. Ja miten kumman vähän tutkittua tietoa lopulta arjessa edelleen hyödynnetään.

Olen viime päivinä pohtinut sitä, miten paljon työnohjaus on vuosien varrella minulle antanut ja mitä kaikkea ohjattavana oleminen opettanut. Uskon todella, etten olisi jaksanut tehdä vaativaa ihmistyötä vuosia erilaisissa rooleissa ilman työnohjausta.

Sama yksilö tai sama ryhmä tulee ohjaukseen joka kerta vähän erilaisena. Ja tarvitsee joka kerta ehkä vähän eri asioita. Ehkä myös vähän erilaisen version minusta.

”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa”. Vanha sananlasku, joka pitää monesti paikkansa. Erityisesti työelämässä.

Olemme uudistaneet koulutuspalveluitamme tänä keväänä ja muotoilleet koulutuksemme kompakteihin paketteihin, jotka toimivat hienosti yksin - tai toisiaan tukevina yhdisteltävinä kokonaisuuksina.

Tiedättekö tunteen, kun pitää ottaa käyttöön auton nopeusrajoitin kaupunkialueella välttääkseen ylinopeutta ihan vain siksi, että on niin innostunut? Ja vieläpä siksi, että innostuksen tuo työ! Minä tiedän – nyt.

Työnohjaajan opintoihin kuuluu monipuolisesti ja runsaasti luettavaa. Ammattikirjallisuutta. Kirjoja, jotka tukevat työnohjaajan taitoja ja kehittävät mm. näkemystä organisaatioiden toiminnoista, työn tekemisen lainalaisuuksista, työssä kehittymisestä, ihmisten käyttäytymisestä, tunteiden vaikutuksesta työhön ja työssä suoriutumiseen, parhaan potentiaalin esiin nostamisesta ja monesta muusta.