Työnohjaaja työhyvinvoinnin asiantuntijana?
Työtä ja työhyvinvointia on tutkittu paljon. Onneksi. On siis olemassa asioita, jotka tutkitusti vaikuttavat ihmisen työhyvinvointiin. Näihin on hyvä nojata ajoittain myös työnohjauksissa. On joskus hyvä kuulla, mitkä asiat vaikuttavat aika yleisellä tasolla ihmisen työhyvinvointiin. Olen itsekin näitä asioita usein ohjatessani sopivissa kohdin nostanut ja kirjoittanutkin näistä aiemmin.
Olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja vaikka moni tutkimuksissa esiin nouseva asia pätee useimpiin meistä, on meissä myös suuria eroja. Otetaan esimerkiksi yksin työskentely, joka on noussut tutkimuksen kohteeksi paljonkin esimerkiksi etätöiden lisääntymisen myötä. Nykyään yksin työskentely luetaan riskiksi, johon työnantajan tulee kiinnittää huomiota. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä tutkimustieto osoittaa suuren osan ihmisistä hyötyvän mm. yhteisöllisyyden kokemuksista, kollegiaalisesta tuesta, tavoitteiden laatimisesta yhdessä, oman osansa ja osuutensa hahmottamisesta osana kokonaisuutta ja ammatillisesta kehittymisestä, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa.
Samaan aikaan on olemassa yksilöitä, jotka nauttivat vuorovaikutuksen vähenemisestä, omasta rauhasta, ärsykkeiden vähenemisestä ja oman vapauden ja vastuun lisääntymisestä työssä. Tämä ei poista tarvetta reflektoida työhön liittyvissä asioissa oman työhyvinvoinnin ja kehittymisen tueksi, mutta vaikuttaa siihen, MILLÄ TAVALLA se olisi optimaalista toteuttaa.
Itse ajattelen, että työhyvinvoinnin asiantuntijana toimiminen edellyttää sekä tietoa että ihmisten lukutaitoa. Oikeanlaisten kysymysten asettelukykyä ja olettamusten vähentämistä. Samaan aikaan tietämistä ja ei tietämisen taitoa.
Mitä minä sitten erityisesti haluan painottaa työhyvinvoinnin vahvistamiseksi omissa ohjauksissani? Miten työskentelen, jotta sekä työnohjausten aikana, että työnohjausten ulkopuolella asiakkaani tulisivat pohtineeksi omaa ja työkaverin työhyvinvointia ja ehkä vahvistaisivat työhyvinvointia työpaikalla oman toimintansa ja puheidensa kautta arjessa? Mitä haluan ilmentää ja viestiä ohjauksissani?
Inhimillisyys – kaikki olemme ihmisiä vahvuuksinemme ja haasteinemme ja ympäröivät tilanteet ja ihmiset kaikki vaikuttavat siihen, mitä teemme ja miten milloinkin teemme. On hyvä saada olla sellainen kuin on. Ja tulla hyväksytyksi ja huomatuksi sellaisena kuin on. Kaikki me tarvitsemme välillä tukea. Ja sitä saa pyytää. Se osoittaa vain itsetuntemusta, tarkkanäköisyyttä ja vahvuutta.
Voimavarakeskeisyys – on tärkeää saada välillä ”puhaltaa” ja antaa vaikeiden ja ikävien asioiden tulla ulos. Välillä saa myös vain valittaa. Mutta pulmiin keskittyminen pidemmällä aikavälillä ei rakenna pärjäämisen kokemusta eikä vahvista omaa toimijuutta. Se ei kerro mitä hyvää ja toimivaa työssä tai omassa / ryhmän toiminnassa on. Se ei nosta voimavaroja keskiöön. Työhyvinvointi ei lisäänny ongelmiin keskittymällä ja vain niistä puhumalla. Siksi voimavarojen löytäminen ja esiin nostaminen on tärkeää eteenpäin menemisen toteutumiseksi ja hyvän näkemisen ilmentämiseksi.
Vuorovaikutuksellisuus - kaikki tärkeä tapahtuu vuorovaikutuksessa. On sitten kyse työnohjauksesta tai työnohjauksen ulkopuolisesta ajasta. Vuorovaikutustavat ja niihin panostaminen, niistä puhuminenkin ovat siksi huomion arvoinen asia. Vuorovaikutuksessa on sekä universaaleja lainalaisuuksia, että yksilöllisiä muuttujia, joiden huomioiminen ja tarkastelu ei koskaan ole turhaa. Vuorovaikutuksessa on aina myös vastuu jokaisella tilanteessa mukana olevalla. Vapaamatkustamista ei siis oikeastaan ole tässä asiassa olemassa, sillä vaikka haluaisit ulkoistaa itsesi vuorovaikutuksesta, se on vaikeaa toteuttaa käytännössä. Pelkkä hiljaa oleminen tulkkiintuu kuitenkin herkästi joksikin mielipiteeksi tai vähintään asenteeksi. Ja tulkinnat usein johtavat väärinkäsityksiin.
Tasa-arvo – tärkeä asia kaikessa viestimistä sisältävässä toiminnassa. Asenne, jota voi ilmentää monella tavalla niin puheissaan kuin toiminnankin kautta. Riisuu helposti aseista haastavammissakin vuorovaikutustilanteissa, ja on tärkeä keino ilmentää myös inhimillisyyttä.
Luottamus- edellytys jatkuvan vuorovaikutussuhteen ylläpitämiseksi. Luottamus ansaitaan hiljalleen ja siinä on erilaisia tasoja, joiden saavuttamisessa menee aikaa. Tässä kohdin siis maltti ja sitkeys palkitaan. Jos tai kun luottamuksellisen suhteen saavuttaa, vuorovaikutus helpottuu ja sallii myös virheitä tai pettymyksiä ajoittain. Luottamuksen kautta psykologinen turvallisuus vahvistuu, uskallus lisääntyy ja voidaan saavuttaa tila, jossa aidosti ja oikeasti päästään käsittelemään tai työstämään vaikeita, jopa kipeitäkin asioita.
Tavoitteellisuus- minulle tapa jäsentää tekemistä ja katsoa eteenpäin. Työväline, joka ohjaa ja antaa suuntaa. Muistuttaa mihin ollaan menossa, antaa punaisen langan tekemiselle. Joskus tärkeä apu myös työn rajaamisessa; jos jokin tuntuu yhtä leveältä kuin pitkältäkin, eikä ääriviivoja ole näkyvissä, voi asiaa tai tilannetta katsoa tavoitteista käsin; mitä tässä tavoitellaan nyt? Mikä on tärkeintä? Mikä juuri nyt riittää? Mihin fokusoin?
Turvallisuus- yksi tärkeimmistä arvoista ja asioista. Universaalisti. Niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Niin ihmissuhteissa kuin asioiden ja tilanteiden kohdalla. Näen tässä samaa kuin luottamuksen kohdalla; vaatii monen asian kohdallaan olemista yhtä aikaa, jotta voi kokea olevansa turvassa. Näiden tekijöiden huomioiminen ja puheissakin kuljettaminen voi parhaassa tapauksessa ohjata toimintaa ja vuorovaikutustapoja, joiden kautta turvallisuutta voidaan lisätä.
Armollisuus- inhimillisyyden kaveri, jota kaikki tarvitsemme. Niin itseämme kuin työkaveria tai asiakkaita ajatellen. Ei aina helppo laji lainkaan, mutta palkitsee niin varmasti, että hyvä kiertää joka suuntaan. Asenne, jota kannattaa levittää. Hieno ja lohdullinen puoli on se, että tämä on myös taito, jota voi tietoisesti harjoittaa ja oppia.
Toivo – niin tärkeä osa myös työelämää. Tämän toistuva esiin nostaminen ohjauksissa edesauttaa myös sen toistuvaa esiin nostamista ohjausten ulkopuolella. Joskus kaikkein tärkein asia. Tulevaisuuden voi kuitenkin nähdä niin monien lasien läpi. Voimavarakeskeisyyden, positiivisen vahvistamisen, turvallisuuden ja inhimillisyyden joukoissa.
