Huono ilmapiiri - äkkiä jalat alle?

Vai voiko sille oikeasti tehdä jotain? Kyllä todellakin voi – ja kannattaa tehdä. Itsellään mikään ei muutu. Tilanne ei mene ohi ohittamalla. Se tavanomaisesti vain pahenee.

Työilmapiiri koskettaa kaikkia. Jokainen yksilö on osa sitä – haluaa tai ei. Kun on itse osallisena, voi muutoksen aikaansaaminen omin voimin voi vaikuttaa mahdottomalta. Ei ehkä tiedä mistä edes aloittaa. Onneksi on olemassa työnohjaus. Muun muassa tällaisiin tilanteisiin soveltuva ympäristö, jonka tavoitteena on käsitellä asioita, jotka vahvasti vaikuttavat sekä itse työn tekemiseen, siinä viihtymiseen ja sitä kautta myös suoriutumiseen.

Työilmapiiri on käsitteenä toisaalta selkeä, toisaalta ei, vaikka kaikille tulee työilmapiiristä varmasti nopeastikin erilaisia ajatuksia.  Usein ihmiset ajattelevat, että työilmapiiri on jotain ”harmaata massaa”, joka ikään kuin vain on olemassa ja johon ei voi kukaan täysin vaikuttaa. Ihmiset usein myös ajattelevat, että ilmapiiri on jollain lailla muuttumaton, staattinen tila.

Tämä ei ole totta. Ilmapiiri ei ole ”harmaa massa”, joka mystisesti laskeutuu työyhteisön ylle yön pimeinä tunteina laskien joko positiivisen tai negatiivisen verkkonsa yhteisön ylle. Ilmapiiri muodostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Siihen vaikuttaa tietysti moni asia, kuten esimerkiksi johtamistavat, työn tekemistä tukevien rakenteiden tila, arvomaailma, osallisuuden ja vaikuttamisen kokemukset ja kommunikaatiokulttuuri.  Ilmapiiri ei myöskään ole staattinen tila, joka on ja pysyy. Se vain vaatii työstämistä.

 Työilmapiirissä kyse on kuitenkin hyvin inhimillisistä perusasioista ja ihmisen perustarpeista; tunteista, vuorovaikutustavoista, kommunikaation määrästä ja laadusta. Kuulluksi tulemisesta, vaikuttamisen mahdollisuuden kokemuksista, ymmärretyksi tulemisesta. Ihmissuhteista. Ja kyllä- työpaikat ovat täynnä erilaisia ihmissuhteita. Kun jo tiedämme, että ihmissuhteet työn ulkopuolella hyötyvät niihin panostamisesta ja ajoittaisista ”huoltamisista”, miksi kuvittelemme, että työhän liittyvät ihmissuhteet eivät tällaista tarvitsisi? Itse ajattelen, että sitä tarvittaisiin jopa enemmän. Emme kuitenkaan aina pysty valitsemaan jokaista työkaveriamme tai esihenkilöämme. Jos itse valitsemammekin ihmissuhteet vaativat panostusta, miten voisimme työn mukanaan tuomissa vaihtelevissa olosuhteissa esimerkiksi nelisenkymmentä tuntia viikossa olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa – erilaisissa läheisemmissä tai etäisemmissä suhteissa- ja odottaa kaiken sujuvan muitta mutkitta? Eritysesti, kun tarkoituksena olisi samalla saada aikaan asioita, suorittaa ja suoriutua työn edellyttämällä tavalla mahdollisimman hyvin. Mielestäni emme voikaan.

 Tunteita voi ja kannattaa tunnistaa sekä niiden säätelyä opetella koska siitä kaikesta on hyötyä myös työelämän sujuvoittamisessa. Tunteiden kieltäminen tai taka-alalle painaminen ei suojaa työn joka tapauksessa mukanaan tuomilta olotiloilta, vaan pahimmassa tapauksessa haittaa suoriutumista, itse työtehtäviin keskittymistä ja uuvuttaa enemmän, kuin ohi menevien tunteiden hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen ymmärtäen, mistä ne tulevat, mistä ne kertovat ja mihin suuntaan ne meitä ohjaavat. Tätä kautta voidaan myös väistää ei toivottuja suuntia ja jopa virheitä työssä. Vaikka ihmiset ovat erilaisia ja kokevat tunteiden merkityksen eri tavoin – jokaisella niitä on, ja jokaisen tekemistä ne jollain tasolla ohjaavat.

 Vuorovaikutustapoja voi ja kannattaa tarkastella ja kommunikaatiota lisätä. Tiedon lisääminen vuorovaikutuksen lainaisuuksista on järkevää. Se auttaa erityisesti tavoitteellisessa vuorovaikutustyössä. Vuorovaikutusta on tutkittu niin paljon, että sekä yleistettävissä olevaa – että sovellettavaa tietoa on. Vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutustavoista kannattaa keskustella ja sopia työyhteisössä. Siihen voi luoda jopa pelisääntöjä väärinkäsitysten, loukkaantumisten tai monenlaisten tulkintojen vähentämiseksi.

Kommunikaatiota kannattaa olla paljon. Erityisesti haastavammissa olosuhteissa, kuten vaativassa asiakastyössä tai erilaisissa muutostilanteissa, joissa riittävä, käytännönläheinen, osallistava ja myös mielipiteitä ja tunteita huomioon ottava kommunikaatio tutkitusti edesauttaa sopeutumista. Mitä haastavammat olosuhteet – sitä selkeämpää ja tiheämpää kommunikaatiota kaipaamme.

Olen työurani aikana kouluttautunut tasaisesti ja paljon. Olen tehnyt niin, koska työni on mielestäni vaatinut sitä. Jokaisesta ihmisen kasvuun ja kehitykseen, käyttäytymiseen, vuorovaikutukseen ja ihmisten johtamiseen liittyvästä koulutuksesta olen saanut lisää osaamista. Parhaan opin olen saanut niissä käytännön tilanteissa, joissa olen oikeasti joutunut käyttämään oppejani. Vaikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa. Kokemukseni myötä olen oppinut olemaan pelkäämättä haastavia tilanteita ja ajattelemaan enemmän mahdollisuuksia ja ratkaisuja, kuin lamaantumaan.

Vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka mahdottomalta, se harvoin on sitä. Aina on jotain tehtävissä. Siihen tarvitaan tahtoa ja työtä, mutta turvallisessa ja eteenpäin katsovassa ohjauksessa kaikki on mahdollista.  Ja kun muutos alkaa, on se todella palkitsevaa - niin yksittäiselle työntekijälle, työryhmälle, johdolle kuin asiakkaille ja tulokselle.