Tavoitteellista työnohjausta
Tavoitteet työnohjaukselle – täh?!
Tämä on ajoittain ollut ensimmäinen reaktio, kun olen ohjausprosessin alkuvaiheessa kysellyt, mitä tavoitteita ohjaukselle olisi. Olen nähnyt hämmentyneitä ilmeitä ja kuullut jopa sanottavan, ettei kukaan ole koskaan kysynyt tuota.
Tässähän voi olla kyse ihan vain siitä, ettei asiaa olla kysytty aiemmin juuri noilla sanoilla, vaikka ehkä tosiasiallisesti ollaan työskennelty tavoitteellisesti. Tai sitten kyse on jostain muusta. Joka tapauksessa tämä kaikki on saanut pohtimaan tavoitteellisuutta, vaikuttavuutta sekä sitä, miten tavoitteiden saavuttamista työnohjauksessa sitten arvioidaan? Ja voiko työnohjauksissa työskennellä tavoitteellisesti, jos ohjattavat eivät ole tietoisia siitä?
Uskon vahvasti, että asioista puhuminen ja tietoinen tekeminen vie eteenpäin. Monellakin tasolla. Tietoisesti toimimalla tekeminen on usein mielekkäämpää ja koemme herkemmin merkityksellisyyttä, joka taas tutkitusti lisää työssä jaksamista ja siinä viihtymistä. Teemmepä sitten mitä tahansa työtä. Ajattelen sen pätevän myös työnohjaukseen. “Ajelehtimalla” ei ehkä kehity tai viisastu - edes vuorovaikutuksessa.
Tavoitteellisuus työnohjauksissa ei tarkoita hampaat irvessä tavoitteita kohti kiirehtimistä. Se ei tarkoita, että arjesta nouseviin ajankohtaisesti tärkeisiin kysymyksiin ei pysähdyttäisi. Ajattelen, että näihin nimenomaan kannattaa myös pysähdellä, sillä näiden kautta on myös usein mahdollista nostaa isompia asiakokonaisuuksia ja ilmiöitä esille ja kytkeä niitä asetettuihin tavoitteisiin.
Ja tässä onkin mielestäni yksi työnohjaajan tärkeimmistä tehtävistä; aktiivisen kuuntelun kautta napata kiinni sen hetkisistä tarpeista ja toiveista – ja yhdistää ne isompaan kuvaan, johdattaa taas yhteisesti sovittujen tavoitteiden äärelle. Sitoa arkea ja käytäntöä päämääriin.
Kivaa työviikkoa kaikille!
– Janina
#työnohjaus #tavoitteetmielessä #valmentavatyönohjaaja
