Entäs ne pomot?
Esihenkilötyö ja johtajuus- ja erityisesti esihenkilötyön kehittäminen on kiinnostanut ja inspiroinut pitkään.
Johtajuuden teorioita ja tapoja opiskellessa olen pohtinut paljon sitä, miten valtavasti johtajuuteen liittyviä asioita on tutkittu ja näistä tutkimuksista saatu selville. Ja miten kumman vähän tutkittua tietoa lopulta arjessa edelleen hyödynnetään.
Minulla on omia ”teorioitani” siitä, miksi näin on. Nämä kumpuavat niin omista kokemuksista kuin lukuisista keskusteluista johtamisen eri osa-alueisiin, painotuksiin ja tavoitteisiin liittyen.
Yksi ”teoriani” on, että esihenkilötyön sisältö ja tavoitteet nähdään kovin eri tavoin eri rooleista käsin, ja se vaikeuttaa esihenkilötyön tekemistä ja kokemusta siinä menestyksekkäästi suoriutumisesta; esihenkilö itse näkee tehtävänsä ja tavoitteensa omalla tavallaan, kollegat omallaan, alaiset - ja mahdollinen esihenkilön esihenkilö omallaan.
Asiakeskeisessä ja hetkisessä arjessa näistä asioista ei ehditä keskustella tai yhteinen foorumi tällaisten asioiden tarkastelulle puuttuu. Ja tämä johtaa yhteisen näkemyksen puuttumiseen.
Mihin yhteisen näkemyksen puuttuminen voi esihenkilön näkökulmasta johtaa ja mitä ruokkia? Se voi johtaa toistuviin tunteisiin epäonnistumisesta, riittämättömyydestä tai kuormittumisesta ja jopa uupumiseen. Koska vaikka kuinka paljon tekisi ja yrittäisi - aina jollain suunnalla ollaan tyytymättömiä. Se ruokkii epävarmuutta, osaamisen ja hallinnan tunteen vähenemistä, itsensä äärirajoille puskemisen tarvetta ja työidentiteetin murenemista.
Millaista henkilöstöjohtamista voi sitten tällaisia ajatuksia ja tunteita kokevalta esihenkilöltä odottaa?
Esihenkilötyötä pitkään tehneenä ja esihenkilötyönohjauksesta pitkään nauttineena tiedän, miten suuri vaikutus sillä, että itse esihenkilötyöstä, sen sisällöistä ja painotuksista, haasteista ja mahdollisuuksista voi säännöllisesti ohjatusti keskustella. Oman työn jäsentämisellä, sudenkuoppien ja huippuhetkien löytymisellä ja tietoisesti kokemuksista oppimalla kehittyy vääjäämättä esihenkilönä - ja ihmisenä.
Pitäisikö sinunkin kokeilla?
- Janina
