Kulmakiviä?

Toimivan työnohjauksen kulmakivet? Vai työnohjauksen eri muotoja, olosuhteita ja yhdessä hiottavia pintoja?

Mitä enemmän olen saanut tätä työtä nyt tehdä, sitä enemmän näen, miten monimuotoista työni on. Tätä työtä ei tehdä vasemmalla kädellä. Tätä ei tehdä yksillä kaavoilla. Ei samoilla silmillä eikä edes samoilla korvilla.

Sama yksilö tai sama ryhmä tulee ohjaukseen joka kerta vähän erilaisena. Ja tarvitsee joka kerta ehkä vähän eri asioita. Ehkä myös vähän erilaisen version minusta.

Tämä vaatii muovautumista, mielen joustavuutta, asioiden ja ihmisten välisten suhteiden ymmärtämistä, yhdistelyä, erottelua, erilaisten ilmiöiden bongauskykyä, yllättävien käänteiden pelotonta sietämistä, rohkeutta ottaa puheeksi, viisautta olla hiljaa - ja kaikkea siltä väliltä.

Ei ihan helppoa, mutta niin kovin innostavaa, kiehtovaa ja myös palkitsevaa.

En osannut odottaa miten valtava hyöty kaikista aiemmista opinnoistani, täydennyskoulutuksistani, ja työkokemuksestani vaativissa ihmistöissä on myös työnohjaajan työssäni.

On aika kiva yhtäkkiä löytää salalokeroita omasta työkalupakistaan.

Rakastin pienenä Barbapapoja. Unelmoin siitä mahtavasta muovautumiskyvystä, mitä he harjoittivat - ollen samalla kuitenkin omia itsejään. Vaikuttaa siltä, että olen nyt pääsemässä pikkuisen lähemmäksi unelmaani.

- Janina

Edellinen
Edellinen

Langat käsissä

Seuraava
Seuraava

Kuoppia ja korokkeita