Hyvää kansallista työnohjauksen päivää!

Kahdesti olen jo onnistunut tämän päivän ohittamaan työtä tehden tai opiskellen – nyt myönnettäköön, viikonlopun aamu-TV:n työnohjaukselle suoman ajan ansiosta muistin tämän päivän ajoissa. Haluan hetkeksi pysähtyä työnohjauksen äärelle. Mitä se on ja millaista työnohjaajan työ on?

Olen saanut työnohjata nyt parin vuoden ajan, ensin opiskelijana ja viime syksystä alkaen koulutuksesta valmistuneena, päätoimisena työnohjaajana. Koulutuksesta opin paljon, itse työstä vieläkin enemmän. Olen saanut jo tässä ajassa havaita, että työ on vaikeaa. Erityisesti, jos ja kun sen haluaa tehdä aidosti hyvin. Tavoitteellisesti, yksilöä tai ryhmää eteenpäin vieden, mutta samalla asiakkaan tarpeita ja toiveita ajantasaisesti kuullen. Ei saa edetä liian nopeasti eikä liian hitaasti. Tulee huomioida yksilöllisiä eroja ja samaan aikaan pitää omassa mielessä kirkkaana se, miksi minut on palkattu.

Minut tuntevat tietävät, että pidän haasteista, enkä pelkää yllättäviäkään vaikeita tilanteita. Tämä ei tarkoita, että nauttisin vaikeuksista. Enemmänkin sen tarkoittaa, että näen vaikeat asiat ja tilanteet usein tärkeinä portteina uuden oppimiseen, kehittymiseen ja uusiin oivalluksiin. En pelkästään itselleni, vaan myös yksilölle tai ryhmälle heidän kanssaan työskennellessäni.

Tässä tärkeintä on tasapaino. Kovin pitkään ei saisi kellään työelämässä olla VAIN vaikeaa. Pitää olla myös hengähdyshetkiä haastavuudesta ja tilaisuuksia olla iloinen ja tyytyväinen siitä, missä nyt ollaan. Osata nauttia hyvistä hetkistä. Sekin on yksi minun tehtävistäni. Nostaa esiin vahvuuksia, onnistumisia, etenemistä. Luoda toivoa ja nähdä hyvää sekä puhua siitä ääneen.

On myös hyvä muistaa, että se, millä tavalla puhutaan asiasta kuin asiasta, vahvistuu. Jos puhumme itsellemme ja toisillemme painokkaan negatiiviseen sävyyn, se tuottaa negatiivisuutta. Samalla tavoin, jos opettelemme tavan nähdä hopeareunuksia pilvissä riittävän usein, ja uskaltaudumme toteamaan, että monilla asioilla on kaksi tai useampi puolta, hyvääkin nousee helpommin esille. Ja kun hyvään tarttuu – tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti, hyvä tyypillisesti lisääntyy.

Emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin työelämässä. Mutta NE asiat, joihin VOIMME vaikuttaa, kannattaa hyödyntää oman, työkaverin – sekä usein asiakkaan hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Tässä tärkeintä on aitous. Päälle liimattu ns. tekopositiivisuus ei ruoki positiivisuutta kenessäkään. Aito hyvän esiin nostaminen vaatii myös aidosti sen näkemistä. Siksi omaa mieltä kannattaa venytellä ja jumpata tasaisin väliajoin. Haastaa itseään näkemään hyviä asioita omassa ja toisten toiminnassa, tai vaikkapa etenemistä tai sen mahdollisuuksia muutosten keskellä. Ei aina ole helppoa, tiedän. Mutta esimerkiksi tällaisen taidon oppiminen tai sen merkityksen ymmärtäminen voi koulutetun työnohjaajan avulla oikeasti olla mahdollista.

Usein sanotaan, että työnohjaajan tarkoituksena ei ole ”miellyttää”. Ei olekaan, mutta samaan aikaan näen, että työnohjaajan olisi oltava riittävän monen mielestä riittävän ”miellyttävä”, jotta tärkeiden, ja joskus aika vaikeidenkin asioiden äärellä olisi helpompi ja turvallisempi olla. Jokin yhteys tulisi kyetä luomaan. Jonkinlainen yhteinen maaperä tavoittaa. Jonkinlainen suhde. Koska luottamuksellisissa suhteissa on mahdollista aidosti tapahtua asioita. Aidosti kehittyä. Aidosti oivaltaa uusia näkökulmia. Siksi tutustumisen ja turvallisen ilmapiirin luomisen merkitystä ei mielestäni työnohjauksen kontekstissakaan voi vähätellä. Ja tämä lieneekin se vaikein osuus. Ihmiset pitävät erilaisista asioista ja erilaisista ihmisistä. Kokevat saman asian tai ihmisen eri tavoilla. Miten minä voisin ”miellyttää” riittäväsi kaikkia? En varmasti millään tavalla. Mutta ehkä jos ”miellytän” riittävän monia, keskustelua syntyy ja nekin, joita en niin miellytä, saavat sitä kautta jotakin uutta työkalupakkiinsa.

Koska sehän on pääasia; että jotain jäisi kytemään työnohjausten välissäkin. Uusia ajatuksia, keskustelua, ehkä uusien toimintatapojen kokeilua, kehitystä tavalla tai toisella.

Olen joka tapauksessa jo tässä vaiheessa saanut havaita, että luottamuksellisen suhteen muodostaminen ON mahdollista lyhyessäkin ajassa ja yhteisesti laadittuja tavoitteita ON mahdollista työnohjausprosessissa saavuttaa. Se tuntuu tärkeältä ja hienolta, ja nostaa itsellekin esiin oman työn merkityksellisyyttä. Ja se on tutkitusti yksi suurimmista eteenpäin viemisen ja työtyytyväisyyden kulmakivistä; merkityksellisyyden kokemus.

Olen myös iloinen, että Suomen työnohjaajat Ry on myös hiljattain saanut puristettua mielestäni aiempaa selkeämmän kuvauksen sille, mitä työnohjaus on. Tämä helpottanee jatkossa työnohjauksen konseptin avaamista niille, joille tämä työ ei ole entuudestaan tuttua.

Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja toimintaympäristöön sekä johtamiseen liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla.

Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työstä ja toimintatavoista, vahvistaa ammatti-identiteettiä sekä kehittää työyhteisön vuorovaikutusta ja hyvinvointia.

StoRy. 

Hyvää työpäivää sinulle tänään- ja muinakin päivinä. Jos työn tekeminen tänään ei tunnu merkitykselliseltä ja kivalta, ei hätää. Olet ihminen. Kaikilla on joskus hankalia päiviä. Jos tyypillisesti olet tyytyväinen työssäsi ja työyhteisössäsi, ja haluat sen jatkuvan niin tuulisista ajoista huolimatta, soita minulle. Varmistetaan yhdessä, että sama olo jatkuu.

Jos taas työnteko tuntuu yhä useammin ja useammin merkityksettömältä tai muuten ikävältä, soita minulle. Katsotaan voisiko asialle ihan oikeasti TEHDÄ jotain.

– Janina (050 5539100)